Aloitin liikunnan uudelleen viisikymppisenä. Se ei ollut uusi harrastus vaan elämäntaparemontti. Kolme vuotta myöhemmin painoa on lähtenyt, mutta se ei ole se asia, josta haluan puhua. Tärkeämpi muutos on sellainen, jota vaaka ei näytä lainkaan.
Olin liikkunut ennenkin. Sitten tuli vuosia, jolloin liikunta jäi pois, ja se näkyi vähitellen kaikkialla. Jaksamisessa, kehossa ja siinä, miltä olo tuntui. Kun päätin aloittaa uudelleen, ajattelin kuten moni muukin: jos liikun tarpeeksi, paino laskee ja asiat järjestyvät.
Painoa tulikin alas. Mutta matkan varrella ymmärsin, että olin seurannut väärää mittaria.
Elämäntaparemontti on kulunut sana, mutta mitään parempaakaan en ole keksinyt. Kyse ei ollut siitä, että lisäsin liikuntaa entiseen arkeen. Arki muuttui kokonaan. Uni, ruokailu, liikkuminen, palautuminen ja se, keiden ammattilaisten puoleen käännyin, kun halusin tehdä asiat fiksusti.
Suurin muutos on ollut kehon koostumuksessa. Vaatteet istuvat eri tavalla kuin ennen, vaikka vaaka ei aina kerro siitä mitään. Arki tuntuu kevyemmältä, ja jaksan asioita, jotka olisivat vielä muutama vuosi sitten tuntuneet raskailta.
Liikunnan aloittaminen uudelleen: ensimmäinen askel oli lääkärintarkastus
Ennen kuin aloitin liikunnan uudelleen, kävin lääkärintarkastuksessa.
Jälkeenpäin ajatellen se oli yksi tärkeimmistä päätöksistä koko projektissa. Halusin tietää, missä kunnossa kehoni oli ennen kuin aloin kuormittaa sitä enemmän. Tarkastuksen jälkeen oli helpompi lähteä liikkeelle luottavaisin mielin.
Kehon tiivistyminen ja koostumuksen muutos
Nykyään puhun mieluummin kehon tiivistymisestä kuin laihtumisesta.
Kroppa on muuttunut. Lihasmassaa on tullut lisää vähitellen, ja rasvaa on vähentynyt. Muutos näkyy enemmän peilissä, vaatteissa ja omassa olossa kuin vaakalukemassa.
Jos olisin seurannut vain painoa, olisin luultavasti turhautunut jo ensimmäisen vuoden aikana. Silloin tapahtui paljon sellaista, mitä vaaka ei näyttänyt. Sen sijaan kehon mittasuhteet muuttuivat, ryhti muuttui ja voima lisääntyi.
Nykyään seuraan enemmän kokonaisuutta kuin yksittäisiä lukuja.
Terveet elinvuodet kiinnostavat enemmän kuin kilot
Tavoitteeni ei ole tietty painolukema.
Haluan ennen kaikkea mahdollisimman paljon terveitä elinvuosia. Haluan pystyä tekemään niitä asioita, joista pidän vielä kuusikymppisenä, seitsemänkymppisenä ja sen jälkeenkin.
Ajattelutavan muutos on ollut vapauttava. Kun tavoitteena ei ole kesäkunto vaan pitkäjänteinen hyvinvointi, kiire katoaa. Kolme vuotta ei tunnu enää pitkältä ajalta. Se on vasta alku.
Siksi valitsen liikuntamuotoja, joista oikeasti pidän. Kävelyjä, joiden aikana kuuntelen podcasteja. Yin-tunteja, jotka rauhoittavat viikon. Pilatesta, joka saa olon tuntumaan hyvältä. Hyvinvointilomia, joilta palaan levänneenä.
Jos liikkuminen tuntuisi jatkuvalta suorittamiselta tai rangaistukselta, en tekisi sitä enää tänä päivänä. Minulle tärkeintä on se, että jatkan edelleen.
Voimaharjoittelu ja lihasmassa vaihdevuosien aikana
Kävely on edelleen liikuntani perusta. Kävelen säännöllisesti viikoittain, ja sillä on suuri merkitys sekä mielelle että keholle.
Silti voimaharjoittelu on ollut se asia, joka on muuttanut kehon rakennetta eniten.
Vaihdevuosien aikana ja niiden jälkeen lihasmassan merkitys korostuu. Juuri siksi voimaharjoittelusta tuli minulle tärkeä osa hyvinvointia. En ajattele salia enää painonhallinnan välineenä, vaan tapana ylläpitää toimintakykyä ja vahvuutta.
Harjoittelen sekä laitteilla että vapailla painoilla. En tavoittele täydellistä ohjelmaa tai nopeita tuloksia. Tärkeintä on, että harjoittelu sopii elämäntilanteeseeni ja että pystyn jatkamaan sitä vuodesta toiseen.
Yin-jooga ja laitepilates vastapainona voimaharjoittelulle
Pelkkä voimaharjoittelu ei olisi minulle riittänyt.
Yin-jooga on ollut tärkeä osa viikkoani. Pitkät, rauhalliset asennot ja hengitykseen keskittyminen tekevät hyvää sekä keholle että mielelle. Yinistä on tullut viikkoni rauhallisin hetki. Tuntini käyn Kallion FIXillä tai Pranamassa.
Toinen tärkeä liikuntamuoto on laitepilates. Sen kautta olen oppinut paljon kehon hallinnasta, ryhdistä ja liikkeen laadusta. Minulle se on erinomainen vastapaino voimaharjoittelulle.
Yhdessä nämä muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu toimivan juuri minulle.
Fysioterapeutti elämäntaparemontin tukena
Yksi parhaista päätöksistäni tällä matkalla oli hakea tukea ammattilaiselta.
Minun harjoitteluani ohjaa fysioterapeutti. Hän tuntee lähtötilanteeni, seuraa edistymistäni ja auttaa tekemään muutoksia silloin, kun niille on tarvetta.
Tämän ansiosta harjoitteluni on ollut turvallista, järkevää ja ennen kaikkea pitkäjänteistä. Elämäntapamuutos ei ole muutaman kuukauden projekti vaan vuosien mittainen matka. On ollut arvokasta, että mukana on ammattilainen, joka näkee kokonaisuuden.
Uni ja ravinto ovat osa hyvinvointia
Yksi suurimmista oivalluksistani on ollut se, että liikunta on vain osa kokonaisuutta.
Uni, palautuminen, ruokailu ja arjen rytmi vaikuttavat kaikki siihen, miten voin. Mitä paremmin nämä asiat ovat tasapainossa, sitä paremmin myös liikunta tukee hyvinvointia.
Minulle erityisesti säännöllinen unirytmi on ollut tärkeä. Samoin se, että syön päivän aikana riittävästi ja monipuolisesti. Ne eivät ehkä kuulosta yhtä kiinnostavilta kuin uusi treeniohjelma, mutta niiden vaikutus omaan hyvinvointiini on ollut yllättävän suuri.
Liike kulkee mukana myös matkoilla
Aiemmin matkustaminen tarkoitti usein taukoa liikunnasta. Nykyään ajattelen asiasta toisin.
Minulle tärkeintä ei ole tehdä matkoilla täydellisiä harjoituksia vaan säilyttää rytmi. Kun liike pysyy osana arkea myös poissa kotoa, paluu normaaliin arkeen on paljon helpompaa.
Kyse ei ole suorittamisesta vaan jatkuvuudesta.
Kolme vuotta myöhemmin
Kun katson taaksepäin, huomaan että suurin muutos ei ole tapahtunut kehossa vaan ajattelutavassa.
En enää tavoittele nopeita tuloksia. En myöskään etsi täydellistä ruokavaliota tai täydellistä harjoitusohjelmaa.
Tavoittelen mahdollisimman paljon terveitä ja toimintakykyisiä vuosia.
Kolme vuotta on opettanut minulle, että hyvinvointi rakentuu hitaasti. Juuri siksi se myös kestää. Matkaa on vielä paljon jäljellä, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla ei ole kiire minnekään.
Miksi rakensin Wellnesstorin
On yksi asia, jota en ole vielä kertonut.
Kun aloin etsiä itselleni retriittejä, yin-viikonloppuja ja hyvinvointilomia, huomasin ettei niitä löytänyt mistään. Ne olivat hajallaan. Yhden ohjaajan Instagram-tilillä, toisen sähköpostilistalla, kolmannen sivuilla jotka eivät olleet päivittyneet kuukausiin. Tiesin mitä halusin, mutten tiennyt mistä etsiä.
Löysin ne lopulta pitkän etsinnän jälkeen – googlaamalla ja selaamalla eri somekanavia läpi. Nyt ne löytyvät kalenterista.
Siksi rakensin Wellnesstorin. En ohjelmoijana, sellainen en ole, vaan naisena joka etsi näitä asioita itselleen eikä löytänyt niitä yhdestä paikasta. Halusin että sellainen paikka on olemassa – seuraavalle, joka istuu iltaisin puhelin kädessä ja miettii mistä aloittaa.
Jokainen tapahtuma siellä on siksi, että joku voisi etsiä sitä samalla tavalla kuin minä etsin.